Jos voisin olla niin kuin he... (Prologi)

                                                    Heinäkuu 1999

Se rakennus oli ollut purkutuomion alla jo vuosia. Kukaan ei itseasiassa enää muistanutkaan kuka siellä oli asunut. Eipä sillä kai enää väliäkään ollut. Purettavaksi se oli menossa kuitenkin.

 Olinkin silloin menossa työkaverini Andrewin kanssa kartoittamaan paikkaa ennen lopullista purkamista. Sen oli tarkoitus olla aivan tavallinen päivä. 

Rakennus oli ikivanha mökki kaupungin laidalla. Kuulemma täällä oli asunut aiemmin eräs vanha nainen kissoineen. Hajun perusteella en menisi kiistämään tätä, enkä yhtään ihmettelisi vaikka useammankin elukan ruumis olisi mädännyt jo pidemmän aikaa lattialankkujen väleissä

 "Mä menen tuonne huoneeseen. Katso sä nuo kaapit läpi", huikkasin työparilleni. Andrew nyökkäsi suuresta kuvotuksesta kertova ilme kasvoillaan. Ei ihmekään, sillä kaikki alalla pidemmän aikaa työskennelleet tiesivät kaikkein ikävinpien yllätyksien löytyvän juuri kaapeista. Olisikin niin ollut tälläkin kertaa.

 Minä avasin oven ja nyrpistin nenääni. "Varmasti joku raato", ajattelin mielessäni. Oven takaa paljastui pieni huone mattoineen, pesualtaineen ja... "Andrew, tule, tänne, nyt!", huusin ja lyyhistyin sen jälkeen lattialle. Painoin pään polvieni väliin ja yritin hengittää. Sydämmeni hakkasi ja suuta kuivasi.

                         "Andrew, täällä on joku"





Hah, tulipas tämä prologikin vihdoin valmiiksi. Useamman osan tarina siis tulossa. Viidestä kymmeneen osaan ehkä. Samantyylinen "tarinaotsikkobannerimikävaan" , kuin Kaksi puolta -oneshotissa, on tekeillä mutta ei ehtinyt tulla vielä valmiiksi photoshopin käynnistysvaikeuksien vuoksi (seliseli :D ). Hmm, mitähän tästä vielä lätisisi. No, itse tarinasta sen verran. Genreksi menisi ehkä jokin jännityksen tapainen, maybe. Pienenä spoilauksena veriseksi alkaa menemään loppupuolella ja palasetkin toivon mukaan loksahtavat kohdilleen. Kommentteja ja palautetta olisi mukava saada.  Mutta noh, lukuiloa. :)